Kuulumisia

05.04.2020 9:49:10 Koski Paula

Eipä sitä reilu kuukausi sitten tiennyt mitä tuleman piti. Tämän vuoden alusta muutin Sykkeen aukioloaikoja siten että pidin kerran viikossa auki salin ja kaikki valmennukset ja ryhmät pyrin pitämään yhtenä päivänä. Miten iloissani olinkaan silloin kun se alkoi sujumaan ja kahden työn yhteensovittaminen lähti uomiinsa hyvinkin nopeaan tahtiin.

Päivät olivat pitkiä, mutta tekemääni työtä rakastan ja saan siitä voimaa. Kunnes tuli tieto Koronasta ja kuinka äkkiä asiat muuttuivatkin edellisenä iltana vielä keskusteltiin tulevasta ja sen vaikutuksesta, jolloin ei vielä tiedetty että tässä onkin isompi asia kyseessä, kunnes jo seuraavana päivänä asia oli otsikoissa, uutisissa ja tulevaisuuden suunnitelmat, tavoitteet ym. kierähti ns. härän pyllyä. Voiko tämä olla tottakaan? Muistan kuinka viikonlopun aikana ahdistuin yhä enemmän kun kuuntelin uutisia. Seuraavalla viikolla peruutettiin kaikki piirini, valmenukseni ja tilanne oli että suljin Sykkeen ovet.  

Väliin tuli aika jolloin meinasin masentua epätoivon valtaan, tuntui että miten tässä selvitään. Uutisten kuunteleminen ja seuraaminen pahensi asiaa, jolloin päätin että nyt en enää kuuntele niitä. En itse voi asialle muutakuin että pidän omasta ja perheen toiminnasta huolen. Someakin käytin tarkoituksella vähemmän, koska sieltäkin ponnahti koko ajan silmille masentavia uutisia.

Sitten tuli vaihe jolloin mietin; pitääkö tässä elää niin että elämä on tässä, ollaan neljän seinän sisällä ja homehdutaan  EI, EI, EI.... Mietin elämä jatkuu. Etäopiskelijat kotona --) hekin menevät elämää eteenpäin, hallitus tekee päätöksiä jotka auttavat meitä ja saaden siten vahinkoja vähemmälle, minulla on välineitä salillani, ei tarvitse ostaa ja tilaa kotona, joten perustin oman salin kotiin ja kaiken huipuksi pystyn siellä harrastamaan painonnostoa  Pystytään auttamaan iäkkäämpiä sukulaisia, viemään heille kauppa tavarat ym. 

Nyt tulee leivottua enemmän kuin ennen joka osaksi on terapiaa, saa olla perheen kanssa yhdessä, mikä tosiaan näitten viiden vuoden aikana ei ole ihan ollut itsestään selvää minun työni vaikutuksesta ja pitkistä päivistä. Nyt on aikaa, tahtoa ja tarmoa uusille jutuille, tavoille, tavoitteille ja suunnalle elämässä. En anna lupaa lannistua vaan kehittelen asioita jotta saan tehtyä sitä mitä rakastan. Olenkin jo aloittanut live lähetykset somessa jossa on ollut sekä omia asiakkaitani että mukaan tulleita muualta. Pyrin tätä kautta antamaan ihmisille parempaa ja energistä oloa. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan sitähän emme tiedä, mutta sen tiedän periksi en anna!!

Haluankin että sinäkin siellä lukijani et anna periksi, kehittele sinun elämääsi sisältöä. Se sisältö ei tarvi maksaakaan sillä pienetkin ja ilmaiset jutut tekevät elämästä sen mitä tavoitellaan. Me opimme tästäkin, eletään tässä ajassa, ei mietitä sitä että kun sitten kun tämä on ohi, niin teen sitä ja tätä, vaan tee nytten niitä asioita mitä et ole ehtinyt aikaisemmin tehdä, käytä mielikuvitusta ja elä eläämääsi mahdollisimman normaalisti ja elämisen arvoisesti.

Meillä on kuitenkin elämässämme paljon sisältöä, vaikka liikkumisiamme on rajoitettu on silti koti, perhe ja luonto. Niihin ei ole tullut rajoituksia. Nautitaan siitä nyt kun on mahdollisuus, tehdään yhdessä juttuja ja kehitellään jokainen omat uudet tavat poikkeustilassa.

Toivon sinulle rakkautta, iloa ja taistelutahtoa jotta saadaan jokainen päivä elämisen arvoiseksi. Pidä tämä haasteena, matkana jolloin kaikista luovimmatkin ideat saa antaa palaa. Pidä huolta lähimmäisistäsi, liiku vähemmän yleisillä paikoilla, mutta liiku luonnossa. Me nähdään vielä, rutistetaan silloin toisiamme lujasti, mikään ei ole muuttunut paitsi olemme vain pikkaisen vanhempia kuin edellisellä kerralla. Jälleennäkemistä odottaen:

~Paula

Ajankohtaista